Asumisterveys
Asunnon ja muiden sisätilojen, kuten koulujen, päiväkotien tai julkisten kokoontumis- ja majoitushuoneistojen puhtauden, lämpötilan, kosteuden, valon, melun ja säteilyn sekä muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tiloissa oleskeleville terveyshaittaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveydensuojelulain nojalla asetuksen (545/2015) asunnon tai muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista.
Jos epäilet terveyshaittaa asunnossa tai muussa vastaavassa oleskelutilassa, ota aina ensin yhteyttä kiinteistön omistajaan tai ylläpidosta vastaavaan tahoon (yleensä isännöitsijä). Terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveyden häiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.
Vastuu mahdollisten terveyshaittojen selvittämisestä ja korjauksista kuuluu haitan aiheuttajalle. Mikäli kiinteistön omistajan kanssa syntyy erimielisyyttä terveyshaitan olemassaolosta tai korjaustarpeesta, voi kunnan terveydensuojeluviranomainen ottaa asian käsittelyynsä ja tarkastaa tilat. Asumisterveyteen vaikuttavia asioita ovat mm.
- Yleinen hygienia
- Haittaeläimet
- Ilmanvaihto
- Kemikaalit
- Kosteusvaurio ja home
- Lämpötila, veto, ilmankosteus
- Hiukkaset ja kuidut
- Melu
- Radon
- Tupakansavu
Asunnontarkastuksen vireilletulo ja toimintamalli
Asunnon olosuhteiden tulee olla sellaiset, että niistä ei aiheudu tiloissa oleville henkilöille terveyshaittoja. Jos asukas kärsii asunnossaan melusta, kylmyydestä, hajuista tms. tai epäilee, että asunnossa on kosteus- tai homevaurio, tulee ensimmäiseksi ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja), joka on velvollinen selvittämään ongelman syytä ja korjaamaan epäkohdat. Esimerkiksi kosteusvauriot kannattaa korjata heti, jottei terveyshaittoja pääse syntymään. Asukkaan on myös hyvä huomioida, ettei itse toiminnoillaan heikennä sisäilman laatua.
Ole yhteydessä terveystarkastajaan kun
- haluat ohjeita ja neuvoja asunnossa olevan puutteen tai vaurion aiheuttaman mahdollisen terveyshaitan korjaamiseksi
- haluat virallisen asunnontarkastuksen asunnossa olevan puutteen tai vaurion aiheuttaman mahdollisen terveyshaitan korjaamiseksi tai jos asuntoon tunkeutuu melua, hajua, savua tai muuta sen kaltaista tekijää, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa.
Asunnontarkastus
Asunnon tarkastuksessa sisäilman laatua ja rakenteiden kuntoa arvioidaan aistinvaraisesti ja tehdään tarvittaessa suuntaa antavia pintakosteusmittauksia. Alustava asunnontarkastus ja siihen liittyvät mittaukset ovat maksuttomia. Asunnontarkastuksessa kiinnitetään huomiota sisäilman laatuun, ilmanvaihdon riittävyyteen sekä rakenteissa näkyviin vaurioihin. Asunnontarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus. Terveystarkastaja ei tee sisäilman mikrobimäärityksiä eikä asunnon kauppaan liittyviä kuntotarkastuksia.
Toimintamalli sisäilmatilanteiden hoitamiseen asunnoissa, THL
Ulkopuoliset asiantuntijat tekevät tarvittavat lisäselvitykset
Terveydensuojelulain 49 § mukaisesti ulkopuolinen asiantuntija tekee tarvittavat mittaukset, tutkimukset ja selvitykset terveyshaitan selvittämiseksi. Ulkopuolisen asiantuntijan pätevyysvaatimukset on esitetty Asumisterveysasetuksen 545/2015 liitteessä 3.
Hyväksytyt ulkopuoliset asiantuntijat
Sertifikaattihaku.fi, Eurofins
Terveyshaitan kokonaisarviointi edellyttää pätevää asiantuntijaa / joukkoa päteviä asiantuntijoita, jotka kykenevät tekemään rakennuksesta kokonaisvaltaisen arvion, ottaen huomioon rakennuksen teknisen kunnon, altistavat epäpuhtauslähteet ja olosuhteet sekä rakennuksen käyttäjien tilanteen.
”Haitan kokonaisarviointi on asiantuntijan työtä -poppakonsteja ei ole.” (Vesa Pekkola, STM)
Asumisterveys – Valvira
STM asetus asunnon tai muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista (545/2015)
Asumisterveyteen vaikuttavat asiat
Asuinhuoneistojen yleinen hygienia
Kerros- ja rivitaloissa voivat naapurin elintavat poiketa huomattavasti totutusta. Naapurista saattaa kulkeutua porraskäytävään ja naapurihuoneistoihin epämiellyttäviä hajuja, jotka voivat olla seurausta pitkään jatkuneesta siivottomuudesta ja epähygieniasta. Mikäli tällaiset hajuhaitat aiheuttavat ongelmia, ota ensin yhteyttä isännöitsijään tai rakennuksen omistajaan. Lisätietoja siivottomuusongelmista voit kysyä terveystarkastajalta.
Asuntojen siivottomuus, Valvira
Haittaeläimet
Asuntoihin ja varastoihin tuholaiset ja haittaeläimet kulkeutuvat elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden mukana, muista huoneistoista tai matkatavaroiden mukana. Suuri osa keväällä, kesällä ja syksyllä löytyneistä hyönteisistä on kuitenkin täysin vaarattomia, luonnosta sisätiloihin kulkeutuneita vierailijoita. Jos saat hyönteisten pistoista pahoja oireita, käänny lääkärin puoleen.
Kodin kutsumattomat vieraat, Helsingin kaupunki Ympäristökeskus
Ilmanvaihto
Ilmanvaihdon tehtävä on poistaa asunnon ja muiden oleskelutilojen sisäilmasta epäpuhtauksia, kosteutta ja liiallista lämpöä sekä samalla huolehtia puhtaan korvausilman saannista. Epäpuhtaudet ovat yleensä peräisin ihmisten aineenvaihdunnasta, asumisen erilaisista toiminnoista, rakennus- ja sisustusmateriaaleista, ulkoilmasta ja eräissä tapauksissa maaperästä (radon). Ilmanvaihdon suuruus määräytyy yleensä sen epäpuhtauden mukaan, jonka pitoisuuden alentamiseen tarvitaan eniten puhdasta ulkoilmaa.
Asunnon ilmanvaihto on terveyden kannalta riittävää silloin, kun ilmanvaihtojärjestelmän aikaansaama ilmanvaihtuvuus on vähintään 0,35 l/s kaikissa asuinhuoneissa (ilmanvaihtokerroin 0,5 l/h). Ilman tulee pitää vaihtua kaikissa huoneissa, erityisesti makuu- ja oleskeluhuoneissa silloin, kun asunnossa oleskellaan, ja pesutiloissa silloin, kun ne ovat käytössä tai märkiä. Ilmanvaihdon pitää toimia, vaikka huoneisto olisi tilapäisesti tyhjillään.
Muiden oleskelutilojen ilmanvaihto on terveydensuojelulain vaatimukset täyttävää, kun se on rakennuksen rakentamisajankohtana voimassa olleen rakentamismääräysten mukaiset.
Asuinkiinteistöjen ilmanvaihtokanavien puhdistukselle ei ole annettu määräaikoja, mutta on suositeltavaa puhdistaa ne vähintään kymmenen vuoden välein. Tuloilmakanavat olisi hyvä puhdistaa tai ainakin tarkistaa niiden puhtaus useaminkin, esimerkiksi viiden vuoden välein. Tuloilmasuodattimet tulee myös vaihtaa säännöllisesti, esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa.
Terveydensuojeluviranomainen voi määrätä tulo- ja poistoilmanvaihtokanavat puhdistettavaksi, jos niissä on silmin havaittavaa pölyä tai muuta likaa. Kanavien puhdistus kuuluu kiinteistön omistajan (esimerkiksi asunto-osakeyhtiö) vastuulle. Asukkaiden tulee huolehtia ilmanvaihtoventtiileiden säännöllisestä puhdistamisesta. Venttiilit ja liesituulettimen rasvasuodatin syytä puhdistaa vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useamminkin. Likaiset ilmanvaihtoventtiilit ja -kanavat vähentävät ilmanvaihtuvuutta tiloissa. Lisäksi likainen tuloilmalaitteisto heikentää sisäilman laatua.
Oleskelutilojen lämpötila ja ilmanvaihto, Valvira
Sisäilmaopas, Hengitysliitto
Ilmanvaihdon katsastusopas, ympäristöministeriö
Kemikaalit
Materiaalipäästöjä sisäilmaan tuottavat mm. rakennus- ja pintamateriaalit, sisustus, irtaimisto, puhdistus- ja pesuaineet.
Orgaaniset yhdisteet
Sisäilman kaasumaiset orgaaniset yhdisteet ovat todennäköisesti yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin, jotka ilmenevät mm. päänsärkynä, väsymyksenä ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentävinä tuntemuksina. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä useilla yhdisteillä saattaa olla vaikutukseltaan myös toisiaan vahvistava ominaisuus. Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet ovat usein korkeampia uudisrakennuksissa ja korjatuissa rakennuksissa.
Formaldehydi
Sisäilman formaldehydi on yleensä peräisin liima-aineena käytetystä ureaformaldehydihartsista, jota on käytetty lastulevyssä ja eräissä paneeleissa (esim. asuntojen kiintokalusteet ja huonekalut). Formaldehydiä voi vapautua sisäilmaan myös lakoista, maaleista, pinnoitteista, kokolattiamatoista sekä itsesiliävistä tekstiileistä. Formaldehydi ärsyttää silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Ihmisten herkkyys formaldehydin ärsytysvaikutuksille vaihtelee suuresti.
Hiilidioksidi
Ihmisen aineenvaihdunta tuottaa sisäilmaan hiilidioksidia ja muita epäpuhtauksia. Hiilidioksidin määrää sisäilmassa voidaan pitää ihmisestä peräisin olevien sisäilman epäpuhtauksien indikaattorina. Sisäilman hiilidioksidipitoisuus saattaa kohota suureksi esimerkiksi asuinhuoneiston makuuhuoneessa yön aikana, koulun luokkahuoneessa oppituntien aikana ja päiväkodin lepohuoneessa. Sisäilma tuntuu tällöin tunkkaiselta. Hiilidioksidin suuri pitoisuus sisäilmassa voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja työskentelytehon huononemista. Sisäilman kohonnut hiilidioksidipitoisuus on osoitus ilmanvaihdon riittämättömyydestä, eikä sille voida ilmoittaa mitään erityistä terveydellistä ohjearvoa.
Hiilimonoksidi eli häkä
Hiilimonoksidia eli häkää syntyy hiiltä sisältävien aineiden epätäydellisen palamisen seurauksena. Sisäilman hiilimonoksidin lähteitä ovat liikenteen pakokaasut ja sisätiloissa olevat väärin toimivat tai käytetyt uunit, takat ja kaasuliedet sekä tupakointi. Hiilimonoksidin vaarallisuus johtuu sen sitoutumisesta veren hemoglobiiniin, jolloin veren kyky kuljettaa happea kudokseen vähenee. Lievän häkämyrkytyksen oireita ovat päänsärky, pahoinvointi ja hengenahdistus. Vakava häkämyrkytys voi aiheuttaa kuoleman.
Sisäilman kemikaalit, Valvira
Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisissä työympäristöissä, Työterveyslaitos
Kosteusvaurio ja home
Kosteusvaurion syitä voivat olla esimerkiksi putkivuoto, puutteelliset tai väärin tehdyt kosteuseristeet märkätiloissa, riittämätön ilmanvaihto tai rakennusvirheet, jotka mahdollistavat kosteuden pääsyn tai tiivistymisen rakenteisiin. Kosteusvaurion aiheuttajana voi olla myös tilojen käyttäjä, huolimaton veden käsittely, ilmanvaihtoreittien tukkiminen tai huonosti tehdyt pesukoneiden ym. vesiliitännät.
Kosteus- ja homevaurio ilmenee usein ummehtuneena, kellarimaisena tai pistävänä hajuna. Hajun aiheuttavat mikrobikasvustojen aineenvaihduntatuotteet, joten hajun luonne vaihtelee mikrobilajin ja kasvualustan (rakennusmateriaali) mukaan. Rakenteissa oleva liiallinen kosteus ilmenee usein myös maali- tai rappauspinnan hilseilynä, puumateriaalin tummumisena, lattiapinnoitteen pullistumina tai jopa silmin nähtävänä mikrobikasvustona rakenteen pinnalla. Rakenteiden kosteustilannetta voidaan tarvittaessa kartoittaa esim. pintarakennekosteusilmaisimilla.
Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja tai bakteereja. Mikrobi-itiöitä saattaa kulkeutua sisätiloihin myös rakenteiden läpi esimerkiksi rakennuksen alustan maaperästä tai seinän eristetilasta, mikäli rakenteet eivät ole tarpeeksi tiiviit ja sisätilat ovat liian alipaineiset. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmavirtausten mukana mikrobeja (esimerkiksi itiöitä ja niiden osasia) sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita, joille sisätiloissa oleskelevat ihmiset altistuvat.
Kosteusvaurio on välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt on poistettava. Mikrobeille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille altistuneilla ihmisillä havaittuja tyypillisiä oireita ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, erityisesti yöyskä sekä erilaiset yleisoireet, esimerkiksi lämpöily. Oireet yleensä lievenevät tai katoavat, kun altistus keskeytyy tai lakkaa. Altistuksen on havaittu lisäävän poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen riskiä. Kosteusvaurio on hengitystieoireilun ja astman riskitekijä.
Kosteus- ja mikrobivaurioiden korjaaminen, Valvira
Mikrobien aiheuttamat haitat, Valvira
Epäiletkö sisäilmaongelmaa? THL
Sisäilma, Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry.
Asumisterveysliitto
Sisäilmayhdistys
Hengitysliitto
Hometalkoot
Sisäilma, THL
Ohje asuntojen kosteus- ja mikrobivauriokorjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistamiseen, THL
Ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla, Työterveyslaitos
Kosteusvaurioiden yleisyys pientalojen riskirakenteissa, THL
Lämpötila, veto, kosteus
Jos huoneilman lämpötila on liian korkea, ilma on kosteaa tai ilmanvaihto on liiallista eli aiheuttaa vetoa, voi näistä seikoista sellaisenaan aiheutua ihmisille oireilua ja terveyshaittaa tai ne voivat saada heidät kokemaan asumisolonsa epäviihtyisiksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta kaikkien sisäilman fysikaalisten ominaisuuksien vaikutuksia ihmisen terveyteen.
Lämpötilojen toimenpiderajat
Asunnossa
Huoneilman lämpötila lämmityskaudella +18°C – +26°C
Huoneilman lämpötila lämmityskauden ulkopuolella +18°C – +32°C
Palvelutaloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa
Huoneilman lämpötila lämmityskaudella +20°C – +26°C
Huoneilman lämpötila lämmityskauden ulkopuolella +20°C – +32°C
Sisäilman suhteellisen kosteuden tavoiteltava taso lämmityskaudella on 30 – 40 %. Tavoitetasoa korkeampi kosteus lämmityskaudella on yleensä merkki riittämättömästä ilmanvaihdosta. Ilman suhteellinen kosteus saattaa talviaikana lämmityksen vaikutuksesta laskea tavoitetasoa alhaisemmaksi. Sisäilma saattaa pakkaspäivinä olla kuivaa erityisesti rakennuksissa, joissa on koneellinen, lämmitetty tuloilma. Lämpiminä vuodenaikoina sisäilman suhteellinen kosteus taas saattaa sääolosuhteista johtuen nousta hyvinkin korkeaksi.
Vedon yleisimmät syyt ovat ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat: ikkunoiden puutteelliset tiivistykset, rakenteiden ilmavuodot väärän malliset tai väärin sijoitetut tuloilmaventtiilit tai liian suuret ilmavirrat. Liian alhaiset sisäilman tai rakenteiden lämpötilat saattavat myös aiheuttaa vedon tunnetta.
Lämpötila ja ilmanvaihto, Valvira
Hiukkaset ja kuidut
Sisäilman hiukkaspitoisuuteen ja -koostumukseen vaikuttavat pääasiassa ihmisen oma toiminta huoneistossa sekä ulkoa tulevat hiukkaset, kuten liikenteen aiheuttamat päästöt, esimerkiksi katupöly ja pakokaasut ja luonnosta peräisin olevat hiukkaset mm. siitepöly. Pientaloalueilla myös talokohtaisista lämmityskattiloista ja tulipesistä aiheutuvat hiukkaspäästöt voivat olla paikallisesti merkittäviä, koska savupiippujen päästökorkeus on alhainen.
Hengitettävät hiukkaset ja pienhiukkaset
Hengitettävät hiukkaset ja pienhiukkaset ovat ulkoilmassa peräisin palamisreaktioista, liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen kaukokulkeumasta ja katupölystä. Ulkoilman hiukkasten aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi ei ole nykyisen tutkimustiedon perusteella määritettävissä pitoisuutta, jonka alapuolella haittoja ei esiintyisi.
Asbesti
Asbestia on käytetty useissa eri rakennusmateriaaleissa mm. putkieristeissä, ilmanvaihtokanavissa, lattialaatoissa, liimoissa, kiinnityslaasteissa, tasoitteissa sekä rakennuslevyissä 1970-luvulle asti. Ehjistä asbestimateriaaleista ei ole haittaa terveydelle, mutta rikkoutuneista asbestia sisältävistä materiaaleista voi irrota asbestikuituja sisäilmaan.
Mineraalivillakuidut
Mineraalivillakuitujen lähteenä voivat olla esimerkiksi huonokuntoiset tuloilmakanavien äänenvaimentimet ja eristeet tai akustiikkalevyt. Kuituja voi kulkeutua sisäilmaan myös seinien tai katon eristeistä, mikäli rakenteiden läpi kulkeutuu ilmaa hallitsemattomasti. Mineraalivillakuidut voivat aiheuttaa ärsytysoireita silmissä, iholla ja limakalvoilla. Teollisia mineraalikuituja ovat keraamiset kuidut, eristevilla- ja lasivillakuidut.
- Sisäilman hiukkaset ja kuidut, Valvira
- Teolliset mineraalikuidut toimistotyyppisissä työtiloissa, Työterveyslaitos
- Puun pienpoltto, Ympäristöministeriö
Melu
Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjearvot päivä- ja yöajan melutasoille sisätiloissa. Asuinhuoneissa, majoitustiloissa, päiväkodeissa ja opetushuoneistoissa keskiäänitason ohjearvo päivällä on 35 dB (A). Yöajan ohjearvot ovat 5 dB (A) päiväarvoja alhaisemmat. Asunnon muissa tiloissa ja keittiötiloissa sallitaan päivällä korkeammat tasot, ohjearvo on sekä päivällä että yöllä 40 dB (A).
Asuinympäristössä on useita erilaisia melulähteitä ja, muun muassa liikenne, teollisuuslaitokset, rakennustyömaat aiheuttavat melua laajalle alueelle. Rakennusten sisäisiä melua aiheuttavia tekijöitä ovat erilaiset tekniset laitteet sekä rakennuksessa tapahtuva toiminta. Asuntoihin ja muihin oleskelutiloihin meluhaittaa aiheuttavia tekijöitä voivat olla tekniset laitteet ja heikosta äänieristyksestä johtuvat normaalista elämästä aiheutuvat äänet. Tilojen käyttäjistä aiheutuva melu, esimerkiksi häiritsevä elämäntapa asunnossa, on järjestyksenpitoon liittyvä kysymys, jossa voi kääntyä poliisin puoleen, mikäli kiinteistön kehotukset eivät auta.
Meluhaittaa aiheuttavia teknisiä laitteita voivat olla mm. ilmanvaihtolaitteet, hissit, vesikalusteet tai erilaiset kojeet ja laitteet (mm. pesutuvan koneet, muuntamot). Laitteista aiheutuva melu voi olla jokseenkin tasaista ja jatkuvaa (esim. ilmanvaihtolaitteet) tai hetkellistä, yksittäisten kovien äänten aiheuttamaa haittaa (esim. hissin liikkeet). Arvioitaessa teknisten laitteiden aiheuttamien yksittäisten melutapahtumien terveyshaittaa enimmäisäänitason (LAFmax) perusteella melun esiintymisen toistuvuus ja kesto vaikuttavat sallittavaan enimmäisäänitasoon välillä 30-45 dB.
Melu voi myös olla kapeakaistaista, jolloin äänitaso ei ole kovin korkea, mutta äänen taajuus tekee siitä häiritsevän (esim. matala jyrinä tai korkea vinkuna). Liian heikko ääneneristys voi aiheuttaa sen, että normaalista elämisestä aiheutuvat äänet kuuluvat häiritsevinä huoneistosta toiseen.
Melu, Valvira
Radon
Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka säteilee ympäristöön. Radonpitoisella alueella säteily pääsee kulkeutumaan huoneilmaan rakennuksen alla olevasta soramaaperästä, mutta myös jonkin verran rakennusmateriaaleista erittymällä. Radonia voi olla lisäksi porakaivovedessä. Ilmajoen ja Kurikan vesilaitosten (yli 50 hlö) toimittaman talousveden radonpitoisuus on tutkittu vuosina 2016 – 2022, ylityksiä ei ole havaittu.
Asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei ylitä arvoa 200 Bq/m3. Radon kulkeutuu hengitysilman mukana keuhkoihin. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyövän syntymahdollisuutta. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.
Suomen radonkartat, STUK
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet Suomen kunnissa, STUK
Kansallinen suunnitelma radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi, STM
Sisäilman radon, Valvira
Tupakansavu
Tupakansavu voi aiheuttaa haittaa naapureille, sillä se saattaa kulkeutua rakennevuotojen tai ilmanvaihdon kautta asunnosta toiseen. Parveketupakoinnista aiheutuva savu taas leviää helposti ikkunan tai korvausilmaventtiilin kautta naapuriasuntoihin. Ympäristön tupakansavu on savukkeen ja muiden tupakkatuotteiden poltosta muodostuvien hiukkasten, aerosolien ja kaasujen seos. Tupakansavussa on yli 4 000 yksittäistä yhdistettä. Tupakansavu sisältää yli sata ihmiselle haitallista yhdistettä, joista syöpää aiheuttavia on ainakin neljäkymmentä.
Asuntoyhteisö saa kieltää tupakoinnin asuntoyhteisön omistamissa ja sen hallitsemissa yhteisissä ulkotiloissa. Asuinyhteisö voi siten halutessaan järjestyssäännöissään kieltää tupakoinnin esimerkiksi rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella, yhteisillä parvekkeilla, yhteisellä ulkoterassilla tai pysäköintialueella. On kuitenkin hyvä huomioida, että asuinyhteisön oikeus tupakoinnin kieltämiseen ei ulotu osakashallinnassa oleviin ulkoalueisiin eikä muihin ulkoalueisiin, jotka eivät ole asuinyhteisön hallinnassa.
Asuntojen tupakansavu, Valvira
Asuntoyhteisöt, Valvira
